tiistai 22. syyskuuta 2015

Elina Jänesniemen koulutus

Edellis sunnuntaina päästiin Ellan kanssa lyhyellä varoitusajalla meidän vanhan kaverin Elinan koulutukseen Tornioon. Seminaari oli Tornion Kennelkerhon järjestämä, joten en tiennyt siitä ennakkoon. Lauantaiaamuna näin Elinan päivityksen facessa että on Torniossa. Otin yhteyttä agikoulutusvastaavaan, ja mahduttiin sunnuntaiaamun klo 7.30 alkavaan ryhmään. Startattiin siis koirien kanssa aamuvarhaisella kohti Torniota. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa, vaihdettiin kuulumiset ja aloin sitten tutustumaan rataan. Rata oli todella vaativa, siellä oli pätkiä useammasta vaativasta vähintään 3-luokan tasoisesta radasta. Meidän ryhmässä oli kaiken tasoisia koiria, möllistä kolmosiin, ja kaikki treenasivat omalla tasollaan. Ne jotka olivat jo harjoitelleet vaativampia ohjauksia pääsivät radassa pidemmälle kuin kokemattomammat. Me päästiin Ellan kanssa esteelle 14.

Rata alkoi päällejuoksulla kakkoshypylle, jolta lähetys putkeen. Päällejuoksu on ohjaus jonka Ella osaa, joten meidän ei tarvinnut sitä erikseen harjoitella. Elina sanoi että tietää varmuudella Ellan osaavan sen, koska on itse sen sille aikanaan opettanut. Elina on kouluttanut Ellan agilityssa ihan pikkupennusta muutaman vuoden ikään. Ne ehtivät mennä yhdessä parit epiksetkin ennen kuin itse kiinnostuin lajista. Treenattiin tässä alussa sitä että Ella pysyy lähdössä ja että itse saan ajoitukset kohdilleen. Kun alku sujui, siirryttiin seuraavaan kohtaan. Putken jälkeen koira heitettiin neloshypylle, jonka jälkeen tehtiin flippi Aalle. Tätä kohtaa jouduttiin hiomaan, koska en ollut ennen harjoitellut flippiä. Siinä koiraa pidetään selän takana toisella kädellä ja sitten oikea-aikaisesti päästetään toisella kädellä. Tällä varmistettiin, että koira lukitsi oikean esteen. Toisin sanoen estettiin sitä livahtamasta putkeen.

Aan jälkeen treenattiin kolmella hypyllä melko vaativaa ohjauskuviota. Ensimmäiselle hypylle tehtiin takaakierto ja nopea vastakäännös. Siitä jatkettiin päällejuoksulla seuraavalle hypylle. Tämän jälkeen piti pitää ja sitten lähettää kolmannelle hypylle edestäpäin, ja tähän tehtiin hyvin tiukka jaakotus. Tässä piti itse olla hyvin nopea ja ajoitusten piti olla kohdillaan. Saatiin tämäkin lopulta onnistumaan, kun vain muistin liikkua ja katsoa. Takaakierron ja vastakäännöksen jälkeen piti nähdä kun koira laskeutuu hypyltä. Samalla piti liikkua nopeasti kakkoshypyn taakse tekemään päällejuoksu. Päällejuoksussa on tärkeää katsoa kohtaa johon koira tulee laskeutumaan. Jos katsoo koiraa, se saattaa helposti mennä hypystä ohi.

Kepeillä tehtiin taas päällejuoksu, eli koira piti jättää keppien puolivälissä pujottelemaan yksin ja lähteä itse valmiiksi kohti putkea. Niin kuin kuvasta näkyy, putken suu ei ollut ollenkaan helpossa kulmassa. Ella teki kepit joka kerta täysin virheettömästi ja päällejuoksu onnistui helposti, mutta putkeen lähetys tuotti meille ongelmia. Sinne piti saada koira lähetettyä mahdollisimman kaukaa, koska seuraavan hypyn jälkeen oli ehdittävä tekemään valssi. Sitten kun sain suunnattua lähetyksen oikein, se onnistui.

Tämän jälkeen esteillä 11 ja 12 tehtiin molemmilla valssi. Siinä oli vaikeutena tarpeeksi rivakka liikkuminen. Meillä tämä onnistui kun Elina huusi "mene" aina kun näki Ellan lukinneen hypyn. Mulla on kuulemma tapana vähän jäätyä kun huomaan olevani myöhässä. Tämän takia olisi hyvä harjoitella niin että joku toinen huutaa mene kun koira on lukinnut esteen. Hypylle 13 piti tehdä pieni vekki ja 14 oli takaakierto. Näissä meillä ei ollut mitään ongelmia.

Kaiken kaikkiaan oli erittäin antoisa koulutus, ja olin enemmän kuin tyytyväinen että menin vaikka se maksoikin mansikoita.




keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Keminmaan kisat

Edellisenä sunnuntaina oltiin taas Ellan kanssa kisoissa, tällä kertaa Keminmaassa. Ilma oli hirvein mahdollinen, vettä tuli lähes kaatamalla ja oli todella kylmä. Lisäksi kisojen aikataulu oli lähes tunnin myöhässä. Onneksi olin varannut Ellalle Back On Trackin mukaan. Se piti Ellan täysin kuivana vaikka ei olekaan varsinainen sadeloimi vaan talvimalli. Tyttö ei ollut silti mitenkään kovin innokas lähtemään lämmittelylenkille, mutta onneksi keli ei vaikuttanut sen intoon itse lajia kohtaan. Ella aksaisi luultavasti hyvällä sykkeellä vaikka mummoja sataisi taivaalta! Se on ehdottomasti paras harrastuskaveri ikinä!

Tuomarina oli Eija Berglund, jonka radoilla olin ollut kerran aiemminkin. Silloin agirata oli helppoakin helpompi ja hyppyrata erittäin vaativa. Nyt mentiin kaksi agirataa, joista ensimmäinen oli selvästi haastavampi. Siinä oli kepit heti kakkosena lähtöhypyn perään täysin suoralla linjalla, eikä me Ellan kanssa päästy puhtaasti niitä vaan otettiin siitä kaksi kieltoa. Kolmas kielto tuli muurilta, ja se oli taputeltu. No, aina ei voi onnistua.

Toinen rata oli helpomman oloinen, ja päätin ottaa siitä sen nollan. Rata sujuikin täysin puhtaasti keinulle asti, jonne tultiin pitkän hyppysuoran päätteeksi. Ellalla oli vauhti niin päällä ettei se saanut jarrutettua keinun alastulokontaktille ja otti komean lentokeinun. Siinä vaiheessa kun koira lentää taivaalla kuin päätön kana on hieman myöhäistä enää käskyttää. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, ja karjaisin seis niin että se kuului varmasti Tornioon asti. On tietysti sanomattakin selvää ettei siitä enää ollut hyötyä. Noloina jatkettiin rata puhtaasti loppuun, ja otettiin luokkavoitto tuloksella 5 ja -9,jotain. Olin tosi yllättynyt että oltiin niin nopeita! Kyllä tuossa mummossa on potkua edelleen, kunhan vaan saadaan säädöt kohdilleen!

perjantai 4. syyskuuta 2015

Rovaniemen kisat

Viime sunnuntaina lähdettiin aikaisin aamusta Ellan, Sulon, Lauran ja Reinon kanssa ajelemaan kohti Rovaniemeä. Saavuttiin kisapaikalle kahdeksan maissa, käytiin ilmoittautumassa ja lähdettiin lenkittämään koirat. Parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen mentiin takaisin kisakentän laidalle katsomaan minien ja medien ratoja. Rata vaikutti vaikealta, tuloksia ei meinannut oikein tulla. Kun oli meidän rataantutustumisvuoro, totesin radan olevan ihan suoritettavissa. Ennen meidän vuoroa ehdin tehdä oman lämmittelyn ja ottaa Ellan kanssa muutamia verryttelyhypyn. Laura ja Reino menivät ennen meitä, ja Reiska otti oikein kunnon lähdöt putkelta. Se kävi juoksemassa älyttömän lenkin, palasi takaisin Lauran luo ja suoritti hienosti radan loppuun. Meidän rata Ellan kanssa meni puhtaasti tokavikalle hypylle asti, josta tuli rima alas. Jotenkin niin uskomattoman huonoa tuuria, oltiin selvitetty kaikki hankalat kohdat ja sitten yksi rima tulee alas! No, sijoituttiin silti sijalle 3 sillä vitosella. Lähtijöitä luokassa oli 16.

Toiselta radalta otettiin Ellan kanssa ensin kielto putkelta luultavasti johtuen siitä, että jäin varmistelemaan käännöstä aalta hypylle jääden pahasti itse jälkeen. Seuraava vitonen otettiin keinulta, käskytin huonosti ja Ella juoksi siitä ohi. Muuten rata meni puhtaasti, kymmenen virhettä siis ja oltiin muistaakseni kahdeksansia. Laura oli päättänyt ottaa Reinon tiukkaan komentoon ekan radan rallittelun vuoksi, ja nehän teki nollan! Se oli hienoa katsottavaa, puhdas rata, luokkavoitto ja LUVA, vau!

Kaiken kaikkiaan hyvä mieli jäi, molemmat päästiin palkintojen jakoon ja saatiin ruusukkeet ja palkinnot. Älyttömän hyvistä palkintovaihtoehdoista valitsin kirkkaankeltaisen Berran kumitaluttimen, joka on muuten tosi hyvä!

Illalla kävin vielä pikaisesti Sulon kanssa kentällä. Harmaa hulivili pysyy jo hienosti lähdössä ja malttaa jo vähän keskittyä kepeilläkin, mamman mussukka! Nyt kun se muuten on tottunut lähdössä tulemaan aina mun jalkojen väliin, niin sitä on hankala saada enää perusasentoon sivulle. Väkisin se yrittää tunkea jalkojen väliin, melkein täytyy pitää jalkoja ristissä, hassu bortsupoika!


Otettiin Ellan kanssa yhteiskuvia :)




torstai 27. elokuuta 2015

Kainuunkylän epikset

Eilen illalla meillä oli täällä Kainuunkylässä ihan ensimmäiset omat epikset! Olin suunnitellut kolme rataa, ja jopa testannutkin yhden niistä Ellan kanssa. Ella suoritti "hyppy+putki"-radan puhtaasti, ja olin tyytyväinen vaikeustasoon. Joskin mun ihanat aksailukaverit naljaili, ettei se tarkoita mitään jos Ella tekee puhtaan radan, rata saattaa muille olla silti liian vaikea. Tällä ekalla radalla lähtijöitä oli seitsemän, ja nollia tuli kuin tulikin kaksi! Kolmosissa kisaavat, valion arvoa tavoittelevat uudet tuttavuudet Piritta ja shelttipoika Pietari veivät luokassa voiton. Toisiksi tulivat Mari ja Ville myös hienolla nollalla.

Toinen rata sisälsi lisäksi kepit ja hieman ensimmäistä rataa vaativampia ohjauskuvioita. Tällä radalla oli samat osallistujat kuin edellisellä, mutta nyt ei kukaan saanut tehtyä nollaa. Melkein kaikilla oli jonkinlaisia ongelmia keppien kanssa. Laura ja Reino tekivät parhaan tuloksen ja voittivat luokan, viidellä virheellä muistaakseni.

Kolmannella radalla oli lisäksi kaikki kontaktit, eli a-este, keinu ja puomi. Tämä rata sisälsi enimmäkseen aika suoraviivaista vientiä, ja oli mielestäni selkeästi 1-luokan tasoinen. Tällä radalla koirakoille tuli virhepisteitä pitkälti sen takia että moni vei tarkoituksella koiran keinusta ohi, koska eivät olleet vielä harjoitelleet sitä tarpeeksi. Piritta ja Pietari voittivat tämänkin luokan.

Kaiken kaikkiaan tosi mukavaa oli kaikilla, ja oli mukava huomata että olin pystynyt suunnittelemaan ja toteuttamaan ihan toimivat radat! Tämä kokemus vahvisti sitä tunnetta että haluan ehdottomasti joskus tulevaisuudessa käydä tuomarikurssit ja toimia tuomarina virallisissa kilpailuissa. Tuomarikurssille pääsyyn vaaditaan ainakin että on kilpaillut itse kouluttamallaan koiralla 3-luokassa. Tähän pyrin Sulon kanssa.

Tänään en voinut rehunteon takia lähteä Pellon treeneihin, joten käväisin molempien murujen kanssa kentällä treenaamassa itsekseni. Ellan kanssa tein eilisen viimeistä rataa, se teki sitä ihan mallikkaasti. Tein leijeröintiä ja sylikäännöstä ja vahvistin kontakteilla pysymistä ensi sunnuntain kisoja ajatellen. Sulon kanssa tein lähtöä, jossa se pysyy jo älyttömän hyvin. Treenasin myös Sulon kanssa sylkkäriä, hyvin meni!

Sunnuntaina mennäänkin sitten Rovaniemelle, jossa on kaksi agirataa. Lähtö on aamusta jo heti kuuden jälkeen, jaiks! Kirjottelen sitten taas miten siellä meni. Ellalta terveisiä!


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Takaaleikkauksia ja alkeisagilitya

Torstaina oltiin Pellon treeneissä. Otin molemmat koirat mukaan ajatuksena että Sulokin pääsee tekemään aksaa muuallakin kuin omalla kentällä. Harjoiteltiin takaaleikkauksia ja hypyille irtoamista. Ella meni hienosti. Aina jos tuli jokin virhe, korjasin omaa ohjausta, ja koira teki oikein. Ella on kyllä niin huippu opettaja, se ei anna mun virheitä anteeksi, mutta palkitsee kun muistan ohjata tarkasti. Sulon kanssa otettiin pelkkää lähtöä. Harjoiteltiin sitä, että se oikeasti (toisin kuin Ella) malttaa odottaa lähdössä, seuraa mun ohjausta eikä sählää. Ari neuvoi pitämään lelua ohjaavassa kädessä, ja se sopii Sulolle kyllä hyvin koska palkkautuu hyvin lelusta ja mielellään menee sen perässä. Käytän Ke-hu-leluja, ne on tosi käytännöllisiä ja tarkoituksenmukaisia, ja meidän koirat palkkautuu niillä hyvin. Olin loppujen lopuksi tosi tyytyväinen myös Suloon, ja Arilta saatiin kullanarvoisia neuvoja treenaamiseen.

Lauantaina pidin taas täällä Kainuunkylässä agilitytreenit mun omille koulutettaville. Otin teemaksi takaaleikkauksen ja persjätön. Laitoin putken loivalle kaarelle ja kolme hyppyä molempiin päihin. Tässä pikku radassa oli kolme kohtaa, joihin piti tehdä joko takaaleikkaus tai persjättö. Kaikki meni hienosti ja olin tosi tyytyväinen. Meillä oli kaksi uutta myös mukana, Fanni ekaa ja Piki toista kertaa. Tehtiin näiden noutajanarttujen kanssa lähtöä, ja Piki pääsi ottamaan jo kolmeakin hyppyä peräkkäin! Todella vauhdikkaita tapauksia ovat nämä molemmat uudet neidit, ja selvästi nauttivat kun pääsivät tekemään aksaa.

Ensi keskiviikkona meillä on ihan ensimmäiset omat epikset! Olen suunnitellut radat ja toimin tuomarina, itse en aio kisata. Jännä nähdä miten menee, tulen kertoilemaan sitten!


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Liitelyä

Viime viikonloppuna olin Ellan kanssa Torniossa kisoissa. Lauantaina kisattiin Lapin kennelpiirin piirinmestaruuksista, ja meillä oli makseissa joukkue. Joukkueessa oli Ellan ja minun lisäksi Hukka ja Laura, Reino ja Laura ja Faro ja Anne. Rata oli todella vaativa koirakolle joka on kisannut vain 1-luokan ratoja. Meidän joukkue sai yhden tuloksen kymmenellä virheellä ja kolme hyllyä. Me hyllytettiin Ellan kanssa keppien jälkeen kun heilautin kättä liikaa ja Ella kävi ottamassa maalihypyn. Muuten olin kyllä oikein tyytyväinen, Ella irtosi hyvin ja teki hyvät kontaktit. Laura teki Hukan kanssa kympin kahdella kiellolla ja Reinon kanssa tuli hylly kolmella kiellolla.

Sunnuntaina kisattiin Ellan kanssa kolme rataa 1-luokassa. Tuomarina oli Anne Savioja Espoosta. Radat oli taas melko vaativia, mutta oli tosi kiva kun sai radankävelyssä tosissaan miettiä minkä ohjauksen tekee mihinkin kohtaan, ja valita useista vaihtoehdoista meille sopivan. Ensimmäisellä agiradalla oli tosi vaativa kepeille meno, ja otettiin siitä luullakseni yksi kielto ja yksi estevirhe. Meille tuli kolmaskin vitonen, mutta en oikein tiedä mistä se tuli. 15 virhettä siis. Toiselta radalta hyllytettiin puolivälissä kun Ella otti yhden hypyn väärinpäin. Siinä kohtaa pidin oikealla kädellä ja päästin vasemmalla, yllätys yllätys liian aikaisin. Ajoitukset on mulle itselle tosi hankalia tuon nopean koiran kanssa. Kolmas oli hyppyrata, jolla kepeille lähetys suju hienosti ja malttoi pujotella loppuun. Olin tästä vissiin liian fiiliksissä ja ohjasin huonosti keppien jälkeiselle hypylle, josta kaksi kieltoa. Muuten rata sujui puhtaasti, joten kymppi tuli siitä. Olin ihan tyytyväinen päivään, oli tosi lämmin ja haastavat radat, mutta me saatiin kaksi tulosta! Seuraavan kerran lähdetään LUVAn metsästykseen Rovaniemelle, jossa on 30. päivä kaksi agirataa. Laura ja Reino lähtee mukaan, kivaa!